Syyskuu 2015

9. syyskuuta alkukuukauden taivasta peittäneet alapilvet alkoivat häipyä. Niiden takaa paljastui vielä yläpilviharsoa, joten tarkkailin, josko siitä irtoaisi haloja.

Liikuntatunnin alussa kahdelta ei vielä mitään ollut, mutta 14:40 ilmestyi 22 asteen ylläsivuava kaari sekä sivuauringot, joista vasen oli todella kirkas. Sen häntä näytti hyvin horisonttirengasmaiselta, ja rutiininomaiset vilkaisut muuallekin taivaalle kannattivat, sillä auringon vastakkaisella puolella näkyi melko kirkas horisonttirenkaan pätkä, jossa oli harvinaisen kirkas ja jo muutenkin harvinainen 120 asteen sivuaurinko.

Aivan parhaita hetkiä en huomannut ja kauaa ei kulunut, ennen kuin halot jo hieman himmenivät, mutta syksyn parasta haloantia ehdottomasti se kuitenkin oli, tosin kotona selvisikin, että etelämmässä oli ollut reilusti harvinaisempaa tavaraa taivaalla.

2015_09_09_14_49_53_ProShot

Seuraavan päivän iltana olikin sitten toisenlaista näytöstä taivaalla. Magnetometrien lukemat näyttivät hyvin suotuisilta revontulien kannalta, joten lähdin katsomaan, mitä tarjolla olisi.

Pyöräillessäni pimeimmille paikoille itä- ja pohjoistaivaalla näkyi nousevan säteitä. ”Kun ei taas samaa, kuin 28.8.”, pelkäsin, sillä silloin olin ollut katuvalojen seuranpitäjänä vielä matkalla siihen asti, että tulet sammuivat.

Tällä kertaa onneksi juuri kuvauspaikalle tullessani revontuliharso oli leviämässä yli puolen taivaan ja pohjoistaivaalla sädetti vyö.

_MG_0452

_MG_0460

Montaa minuuttia ei kulunut, kun mössöharso peitti jo koko taivaan ja etelätaivaallekin alkoi kehittyä kaarimaisia muotoja. Ymmärrettävsti koko taivas ei kauaa tulessa pysynyt, mutta pohjoistaivaalle keskityttyään reposet nostattivat korkeita säteitä.

_MG_0477

_MG_0488

Käänsin kameraa hieman länteenpäin, jotta saisin kevyttä varjoa muodostavat katulamput piirtämään varjoni kuvaan, ja valotus oli juuri etenemässä kohti loppua, kun sitten – sitten käänsin salamannopeasti päätäni nähdäkseni, kuinka vain parikymmentä astetta kuvan ulkopuolella lounaistaivaalla laskeutui hurjan kirkas tulipallo kesäkolmion alla. Nopeilla reflekseillä käänsin juuri samoilla hetkillä valotuksen lopettaneen kameran kohti paljaalla silmälläkin pihavalojen yli erottunutta savuvanaa. Objektiivi ei ollut lähelläkään ideaalia siihen hommaan, mutta erottumaan sen sain kuitenkin. Etelä-Suomessa tämäkin oli näkynyt paljon paremmin.

42396_0d8a34ee9e0e6ef4580cae627e2ea5d0

Tuon fiiliksennostattajan jälkeen revontulet tosin himmenivät, eivätkä enää nostaneet ihmeellisemmin tasoaan, joten lähdin nukkumaan, jotta jaksaisin valvoa seuraavana yönä, jolle revontuliennusteet olivat erittäin myrskyisät.

_MG_0526

11.9. illalla lähdin sitten pyörällä liikkeelle. Yllättävää kyllä, vaikka koko yön piti olla vähintäänkin G1, vain himmeä kaari näkyi matalalla pohjoistaivaalla, mutta kyllähän niitä tulia odotella ehtisi, sillä maaseudummassa linnnunrata oli aivan käsittämätön. Kun yleensä sitä on juuri ja juuri on tarkasti katsomalla ollut näkyvissä lähes koko matka, nyt se katuvalojenkin läheisyydestäkin huolimatta halkaisi koko taivaan käsittämättömän selvänä. Taivas oli muutenkin aivan täynnä tähtiä, ja vain kameran säätäminen keskeytti yötaivaan kauneuden ihailun. Reposet sen sijaan eivät kovin kummoisiksi muuttuneet, alla olevassa kuvassa hyvin hetkellinen huippuhetki.

_MG_0515

_MG_0523

Hyvän aikaa siinä oltuani, vaihdoin paikkaa samoille suunnille, missä lähes joka ikisenä selkeänä yönä viime kevättalvella olin. Järvi oli siellä tosin vain joidenkin satojen metrien päässä, ja sen seurauksena voimakas usva peitti maiseman. Viimeisellä katuvalolla näkyi sumukaari, jonka seurana sumun seasta näkyi revontulien hehkua.

_MG_0550

_MG_0542

Vielä kolmanteen paikkaan menin siinä lähistöllä, ja huikea oli taivas siinäkin. Kateeksi käy niitä, jotka tuonlaisen taivaan alla asuvat.

_MG_0560

Sen jälkeen lähdinkin kotiinpäin hieman pidempää reittiä. Tien yhden mäen päällä pysähdyin panoraamaa ja ihan peruslinnunratakuvaa ottamaan, ja yhteen panoraamaan suunnitelluista valotuksista osui myös tulipallo.

_MG_0586pan3

_MG_0592

_MG_0587

Alamäkeä mennessäni vilkaisin taakseni – ja sitten olikin aika pysähtyä, sillä koko illan näkynyt tylsä revontulikaari oli muuttunut, nyt taivaalla näkyi kauniisti tanssahteleva vyö. Kuvauspaikka katuvalojen vieressä ei pelkästään vienyt paljaalta silmältä reposten näennäistä kirkkautta, vaan myös koetteli objektiivin vastavalonsietoa, 24-millinen Samyang läpäisi testin ihan riittävän hyvin

_MG_0599

_MG_0600.

Vielä sen jälkeen yhdelle levikkeelle oli pysähdyttävä ottamaan kuva itätaivaasta, jossa Ajomiehen alla vasemmalla, reposhehkun seasta nousivat myös kaksoset.

_MG_0605

Yhteensä 20 kilometriä oli pyörällä tullut sinä yönä ajettua, kun hieman yhden jälkeen saavuin kotiin. Unohtumattomia kokemuksia tälläiset yöt.

19.-20.9 olin kuvaamassa frisbeegolfin junioreiden ja amatöörien SM-kisoja, jotka pelattiin Laajavuoressa ja Viitaniemen puistoalueelle kisoja varten rakennetulla The Albatross -radalla. Ladattuani kuvat Flickriin sain hämmästellä kansion näyttökertoja, sillä ensimmäisen vuorokauden aikana yli tuhat ihmistä oli katsellut kuvia. Kansioon pääsee kuvia klikkaamalla.

_MG_1180 _MG_2574 _MG_2399 _MG_1801 _MG_1633 _MG_1310

Aamuyöllä 28.9. oli täydellinen kuunpimennys. Pilvipeite oli suuressa osassa Suomea täyttämässä taivassa, Jyväskylä pahimmasta päästä.

kuunpimennys

Niinpä siinä missä muussa maassa jouduttiin tyytymään tylsän verenpunaisen kuun katseluun, sai Jyväskylässä tuijottaa taivasta, josta kuu oli kokonaan hävinnyt, ja vieläpä koko yön ajaksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s