Lokakuu 2015

Tänäkin vuonna pilvisyys oli lokakuussa haaste taivaan tuijottelemiselle.

_MG_6992

3.10. aamuyönä pääsin vihdoin yrittämään komeetan 67P (Churyumov-Gerasimenko) kuvaamista. Kyseinen komeettahan on sikäli historiallinen, että se on ensimmäinen komeetta, jonka pinnalle ihmisen luotain on laskeutunut. Pilviverho oli aiempina öinä aina vain peittänyt koko taivaan ja totta kai jälleen pilveä hieman oli. Valitettavasti se vähäinen pilvialue oli juuri komeetan kohdalla itätaivaalla. Laitoin pienipikselisen ja siten pienimpiä yksityiskohtia näkevän 70D:n seurantajalustalle odottamaan pilvien liikkumista, ja aloin jo 5D:llä ottaa kuvia kuun tyylikkäästi valaisemasta maalaismaisemasta. Kuu tietysti myös vaalensi taustataivasta, joka saattaisi piilottaa myös hyvin himmeän komeetan. Auringon kajon ilmestyminen komeetan luo oli juuri aloittamassa komeetan lopullisen piilottamisen, kun pilvet lopulta väistivät hieman komeetan edestä, ja ehdin ottamaan neljän minuutin edestä valotuksia Venuksen ja Leijonan tähdistön ylimpien tähtien välistä.

Pinottuani kuvat sain Photoshopissa esiin lupaavan himmeitä tähtiä. Aivan lähellä komeetalle katsomaani paikkaa olikin himmeä tähti, ja laitoin kuvan Taivaanvahtiin kysyen varmistusta. Kävi ilmi, että komeetta olikin siksi luulleen epämääräisen läntin yllä oleva selvempi tähti, eikä sillä paikalta niin kirkasta (jos tässä tapauksessa voidaan kirkkasta edes puhua) tähteä ollut.

67p

Todennäköisesti ottamani kuva oli ensimmäinen Suomessa otettu kuva kyseisestä komeetasta, ja seuraavina öinä tulikin muualta päin Suomea Taivaanvahtiin komeita isoilla kaukoputkilla otettuja kuvia, joissa pyrstökin näkyi.

Lokakuun alku oli yhtä revontulipommitusta.

6.10. iltana taivaalla näkyi pohjoistaivaalla harvinaisen kirkas ja selkeä harso, joka ylettyi Otavan kauhaan asti, ja pihan valojenkin keskellä näkyi selkeän vihreänä pitkin iltaa.

_MG_7815_PS_1

Yhdeltätoista päätin tulevalle päivälle vielä entisestään nousevaksi ennustetun aktiivisuuden toivossa mennä nukkumaan, mutta sitten Revontulikyttääjien Facebook-ryhmässä alkoikin tulla ilmoituksia tulien muuttumisesta aktiivisemmiksi. Menin pihalle, ja siellähän näkyi upean aktiivinen vyö pohjoistaivaalla. Tulet loimusivat lähes zeniitissä asti, ja jonkinasteista koronaakin taivaalle ilmestyi.

_MG_7844

Ajattelin kuitenkin seuraavan yön vielä parempia ennusteita, enkä pihalta siksi pois mennyt.

Keskiviikkoaamuna katsoin Aurora Serviceä ja Revontulikyttääjien FB-ryhmää. 17.3. deja vu. Magneettikentän häiriöisyys oli hurja, ja taas pääsi jännittämään, jaksaisiko myrsky iltaan asti. Tällä kertaa joutui jännittämään myös pilviä, sillä samaan tahtiin yön pimenemisen kanssa oli ennustettu pilvistyvän.

Hämärä alkoi laskeutua, kun etelätaivaalle työntyi melko kovan tuulen saattelemana pilveä. Ensimmäisten säteiden jälleen ilmestyessä erittäin vaalealle taivaalle 17.3. deja vu jatkui, ja valoisuus antoi kuvata käsivaralta.

_MG_7899_MG_7920mg_7917[1]

Pian pohjoistaivaalla tanssahtelevat vyöt näkyivät jo lähes zeniitissä, mutta pilvet tulivat aivan liian nopeasti. Harmittavan pitkän ajan lähes koko taivas oli tukossa, mutta yhdeksästä eteenpäin varsinkin kaakon suunnassa taivas aukeni, ja raoista näkyvä tulitus oli upean laajaa ja aktiivista.

_MG_7975_MG_7939

_MG_7995.jpg

Kymmeneltä koko taivas syttyi kirkkaan vihreään loimuun, pilvien läpikin, ja koronakin tuli pian.

_MG_8032_MG_8022_MG_8072_MG_8080_MG_8024

Yhdeltätoista pilvet rynnivät taas päälle, eivätkä tuletkaan enää niin hirveän aktiivisia olleet, joten käänsin pyörän kohti kotia.

Puolessa välissä matkaa taivas totta kai selkeni, mutta jatkoin edelleen matkaa, olin kuitenkin jo ihan reilusti nähnyt ja nukkuminen on myös tärkeää elämässä, melkein yhtä tärkeää, kuin revontulien katselu.

Lähestyessäni kotia taivaalla näkyi hämmästyttävän tutunoloinen näky. Pysähdyin ottamaan katuvalojen välistä kuvan 17.3. tulituksen kello kymmenen koronapommia edeltävän poimuvyön kopiosta. Tämän yön taso oli kuitenkin heikompi, joten oli selvää, ettei sen kaltaista syntyisi.

_MG_8332

Mutta juuri kun olin kääntymässä parkkipaikalle, se tapahtui. Aivan maagisen kirkas, aktiivinen, suuri, käsittämätön korona suorastaan räjähti taivaalle silmieni edessä. Revin kameran ulos laukusta ja jalustan jalat pitkiksi. Räiskin kuvia ja otin myös videonpätkän elämäni parhaasta koronasta. 24mm Samyang kävi jo liian ahtaaksi ja jouduin vaihtamaan 14mm lasin, kaksi aukkoa huonommalla valovoimalla, ja pian ISOt olivatkin tapissa, kuvanlaadun kustannuksella. Kamera tuijotteli kanssani ylöspäin tuota käsittämätöntä näkyä.

_MG_8335_MG_8349_MG_8412_MG_8481

7-10-2015_korona_c_link.gif
(linkki ei halua toimia, joten video löytyy osoitteesta

)Pidempi video koko yön ajalta tulossa myöhemmin…

 

Torstain puolella laitoin kameran vielä taltioimaan hieman rauhoittuneita tulia, ja jälleen saapuneiden pilvien raoista ihan reipasta showta yhä näkyi.

 

_MG_8542.jpg

Lisää kuvia yöstä löytyy Flickr-kansiostani

flickr

Myöskin seuraavana iltana komeita tulia osassa Suomea näkyi, mutta Jyväskylä oli totta kai pilvessä.

Seuraavina päivinä varsinkin eteläsuomalaisten kuvista löytyi omituisia vaakaraitoja, ja myös omista kuvistani niitä löytyi. Raidoituksen syy ei ole vielä täysin selvinnyt, vaikka niitä on löydetty myös muiden öiden kuvista.

 

Syksyn aikana planeetat Venus, Jupiter ja Mars ovat liikuskelleet lähellä toisiaan. Yllä mainitsemani revontulimyrskyn jälkeisenä aamuna (joka oli aivan selkeä, totta kai…) myös ohut kuunsirppi toi lisänsä tähän aurinkokunnan jonoon.

_MG_8765

 

Alla pari turistiräpsyä syyslomalta Teneriffalta.

Paluulennolla ei tullut tylsää ihaillessa päivän vaihtumista yöksi.

Loman jälkeen sää muuttuikin enemmän lokakuiseksi, mutta loppukuusta pääsi jälleen nauttimaan auringonpaisteesta ja täysikuun valaisemista öistä. Lauantaina 24.10. sain myös kuvattua kauniin syksyistä päivää, joista muut ovat menneet koulussa istuessa. Totta kai myös yöllä piti pari kuvaa mennä ottamaan.

Tutuksi tulleen planeettakolmikon Venus, Jupiter ja Mars liikuskelun huippuhetket tulivat kuun lopussa.  Aamulla 28.10. heräsin katsomaan, kuinka kirkkaat valopisteet loistivat jo vaalenevalla aamutaivaalla vain muutaman asteen alueella. Vastakkaisella puolella taivasta maan varjon yllä laski täysikuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s