Helmikuu 2016

 

_mg_7422

Helmikuu on perinteisesti ollut erittäin pilvinen, eikä 2016 liiemmin poikkeusta tehnyt.

6.2. tuli vaihteeksi kuvattua rallia Kangasniemi rallissa. Sääolosuhteet olivat mukavan talviset lumihankien keskellä 10 asteen pakkasessa, mutta autojen murinoita kuunnellessa ei kylmä sentään tullut. Monenmoisia hienoja pelejä siellä näkyikin.

 

Kuun alkupuoliskossa testailin myös varsin runsaasti kameralaukun uusinta tulokasta, Samyangin 500mm f/8 peiliteleä. Kyseinen objektiivi on erittäin omalaatuinen, sillä huikeasta polttovälistä huolimatta putki on kooltaan ja painoltaan ehkä jopa pienin kaikista laseistani. Kuvanlaatu ei tietenkään aivan huippulaatua kompromisseista johtuen ole, itse asiassa kaukana hyvästä. Pienuus tuon putken idea tosin onkin. Alla yksi jotakuinkin onnistunut räpsäisy.

_mg_6786

13.2. pilvipeite rakoili ensimmäistä kertaa kuukauden aikana. Tauon jälkeen aivan tavallinen sinisyyskin taivaassa näytti hyvältä.

_MG_7491

_MG_7568

Ilta olikin sitten aivan selkeä. Testasin ensin Samyangia kuuhun mutta sen jälkeen astuin lumihankeen keskelle metsää. Ajattelin lähteä kävelemään kohti noin kilometrin päässä sijaitsevaa pientä suolämpärettä. Matkalta otin jo pari kuvaa sirpin valaisemasta hangesta. Yllätyin, miten voimakkaasti niinkin pieni kuu valaisi. Näin eteeni vaivattomasti.

_MG_7584

Matkan edetessä huomasin pilvilautan. Sitten toisenkin. Kuu meni välillä pilven peittoon ja vaikutti huolestuttavasti siltä, etten pitkälle ehtisi ennen taivaan lopullista tukkoon menemistä.

_MG_7589

Ja niinhän siinä sitten kävi. Suolämpäreen ollessa jo kovin lähellä oli taivas jo mennyt lopullisesti aivan pilveen. Kaupungin lähellä onneksi pilvet olivat voimakkaan keltaisia, joten ilman kuunvaloakin metsässä jotain näin. Kävelymatka takaisin kotiin meni tutuissa tunnelmissa, jälleen ne pilvet pilasivat suunnitelmat…

Seuraavan kerran tähtitaivaan alla lähdin sitten toteuttamaan suunnitelmaa, jonka olin edellisellä kerralla keksinyt. Täysikuun loistaessa kirkkaana taivaalla suunnittelin käveleväni vajaan kolmen kilometrin päästä metsiä pitkin kotiin asti. Ensimmäinen vilkaisuni taivaalle näytti juuri oikeanlaisen näkymän. Siispä lähtöpaikalla otin pidensin jalustan jalat sekä otin kameran laukusta ja nostin jalustalle. Katsoin taivaalle enkä voinut uskoa silmiäni. Lännestä päin pyyhälsi alapilviä ja kuun ympärillä näkyi kehä.

_mg_7622Tämäntasoinen epäonnen sarja mitä talven aikana on ollut alkaa jo lähinnä olla naurettavaa. Katsoin kännykän sääennustetta, ja se näytti yhä selkeää yötä, joten päätin kuitenkin lähteä hiljalleen matkaan, josko se sääennuste alkaisi toteutumaankin..

Alkumatka oli pientä metsäautotietä jonka alku kulki pellon ja lammen välistä. Kuten hyvin usein, lampi oli jälleen tulvinut tielle, jonka huomasin kun lumelta näyttävä asia lumikengän alla olikin hieman tavallista upottavampaa ja piti hyvin tunnistettavaa ääntä. Nostin siis kiireellä jalkani kastumisen estäen ja menin hieman tietä taaksepäin päästäkseni pensaiden ohi pellon puolelle. Kun näin tien olevan jo loskasta vapaa ja tien edestä pensaista vapaan aukon, päätin mennä takaisin sen ohuemmalle lumikerrokselle kävelyn helpottamiseksi. Astuin ojan pohjalle ja heilautin toista jalkaani kohti tietä – kunnes ojassa oleva jalka upposi syvälle loskaan ja veteen. Nostin jalkaani raskaan sohjon alta, mutta ilman lähempää tutustumista hangen rakenteeseen se ei sieltä noussutkaan. Jalustan kameroineen heitin hankeen ja sen jälkeen kenkä sieltä nousikin – pinnaltaan aivan vedessä. Onneksi talvikenkä piti sen verran vettä, että sen sisään aistin vain aavistuksenomaisen kosteuden, käytännössä olemattoman. Lumikengistä molemmat olivat selvästi kastuneita.

_mg_7626

Päätin siis astella peltoa pitkin metsänreunaan asti. Lumikenkien kastuneet metalliosat keräsivät kenkien keskelle valtavat lumi- ja jääpaakut, joiden takia nyt kovemmalla lumipinnalla käveleminen oli vaikeaa lumikenkien kallistuessa kuin keinulaudat.

_mg_7631

Pilvipeite näytti yhä yhtenäisemmältä ja kuun kehä muodostui yhä selvemmäksi. Satelliittikuva paljasti pilvilautan yhtenäisyyden Keski-Suomen seudulla, joten en voinut enää muuta, kuin kääntyä keinulaudoillani takaisin kuvasaaliin jäädessä hyvin vajaaksi.

Joopa joo.

 

20.2. menin metsään kuvaamaan valosaasteen punahehkun ja hämärän sinisyyden sekoittumista taivaalla.

 

 

Kuun lopussa pilviä ei enää liiemmin taivaalla ollut ja säät olivat kauniin talviset. 26.2. otin hangista kuvaa tällä kertaa mustavalkofilmille.

Tämän jälkeen alkoikin hiihtoloma, jonka helmikuun puolella olevat päivät menivät Paljakassa.

Hiihtolomaviikon loppuosa vielä pohjoisemmasta maaliskuun tekstissä..

 

2 kommenttia artikkeliin ”Helmikuu 2016

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s