Marraskuu 2015

Omituisen vähäpilvisen syksyn jälkeen oli arvattavissa, että marraskuussa tulisi sitten sakkoa siitä. Kuukausi kuitenkin vaihtui ja jatkoi kuitenkin siitä, mihin lokakuussa oli jääty, pilveä ei liiaksi ollut.

Heti toisen päivän iltana tähtiä olikin näkyvissä. Vielä en kuitenkaan kauemmaksi lähtenyt, joten päätin tyytyä pariin kuvaan lähimetsästä.

_MG_2675

Ja heti seuraavaksi illaksi revontuliennusteet vaikuttivatkin jo lupaavilta. Lähdin tuttuun tapaan ajamaan kohti Puuppolaa, ja taivaalla lähipäivinä varsin runsaasti näkyneet tähdenlennot viiruttivat taivasta satelliittien ohella. Tien pimeämmillä kohdilla näin, että pohjoistaivaalla nousi kohtuullisen kirkas, vihreä revontulikaari yllään harsoa. Tuosta vaiheesta en tietenkään ottanut kuvaa, sillä olisinhan pian pimeässä.

draw_scene

Lähestyessäni Puuppolaa huomasin, että jotain ylimääräistäkin oli taivaalla. Pilviä. Lyhyt matka kohti nosti pilviä voimakkaasti, ja kun olin ohittanut viimeisenkin katuvalon, taivaalla näkyi pilvien välistä enää pieni kaistale itätaivasta. Muistin, että olin viimeksi nähnyt pimeän yötaivaan valottomalta paikalta ikuisuuksia sitten. Ehkä juuri siksi pilvien välistä loistanut Ajomiehen tähdistö näytti tummalla taivaalla niin vaikuttavalta.

_MG_2687

Kuva oli tietysti otettava ennen kotiin päin lähtemistä. Ja niinpä niin, Palokassa olikin selkeää. Onneksi lohdutuksen toikin pari tuntia myöhemmin, 22:13, innostuneet reposet jotka ylsivät jopa zeniittiin asti. Sadan metrin etäisyydellä kotiovesta pimeys toki oli mitä oli, mutta lähes kuukauteen en reposia ollut nähnytkään.

Keskiviikkona 4.11. alkoi koulussa koeviikko, joka iltapäivällä olevien kokeiden ansioista on tähtikuvaajalle mahtavaa aikaa. Niinpä heti seuraavana yönä menin kiertelemään Alvajärven rantoja ilman pelkoa olla aivan puoliunessa koko seuraavaa päivää.

Reissulta käteen jäi lopulta rauhalliset revontulet matalalla pohjoistaivaalla sekä kuunsirpin nousu jo saapuneiden pilvien luota idästä.

Loppukuu menikin sitten kuvauksellisesti huonommin, kuin muistan minkään kuukauden menneen, pilvessä oli totta kai aivan tauotta, mutta kaikkein pahinta oli se jatkuva ja vielä kaiken lisäksi kylmä vesisade. Harvassa olivat päivät, joina ei maahan vettä tullut. Onneksi pariin otteeseen sade kylmeni niin paljon, että 14.-15.11. yönä satoi maahan ensilumi, joka pysyi maassa jopa melkein kokonaisen päivän.

_MG_3024

Vajaan viikon kuluttua, perjantaina 20.1. saapuikin sitten lisää lunta, ja viikonlopun kuluessa maisema oli muuttunut upean talviseksi. Parikymmentä senttiä paksu hanki loi edes pieniä toiveita kahden vähälumisen talven jälkeisen talven kunnollisuudesta. Alla olevat kuvat ovat lauantaiaamulta, jonka jälkeen se oikea talvi vasta tuli.

Eipä siinä sitten kuitenkaan aikaakaan mennyt, kun tiistai-iltana 24. päivä lumet alkoivat sulaa vauhdilla, ja vuorokaudessa mahtavasta talvisuudesta oli jäljellä vain muisto – ja pyörän alle tiistai-iltana laitetut nastarenkaat. Samana iltana pilviverhoon ilmestyi myös pienen pieni aukko, ja ohuesta kohdasta paistoi läpi kuu kehineen.

_MG_3324

Ja kuinkas muutenkaan, loppukuu jatkoi jo liiankin tuttua harmaata ja sateista keliä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s